Mount Sohvan valloitus

Meillä asuu pieni (uhka)rohkea kiipeilijä. Kiipeilijä kiipeilisi erityisen mielellään syöttötuolissa ja olohuoneen pöydällä. Pienen kiipeilijän tuore valloitus on suuri valkoinen Mount Sohva. Mount Sohva on hankala. Sinne pääsee kiipeämään vain yhdestä kohdasta ja huipun saavuttaminen vaatii äärimmilleen hiottua tekniikkaa ja suurta keskittymistä.

Kiipeämisurakka on tiukkaa ponnistelua, ähellystä ja pienten jalkojen tarkkaa asettelua juuri oikeaan kohtaan vuoren seinämää. Suoritusta säestää pälätys, joka taukoaa vain kaikkein haastavimpien etappien kohdalla.

"Huh, tehtävä suoritettu.... kappas, pupu sinäkin olet kiivennyt tänne!"

Perillä on niin hauskaa! Kikatus ja kiljahtelu ei ota loppuakseen. Pehmeät tyynyt houkuttelevat riehumaan. Heittäytyminen selälleen ja välillä vatsalleen on ihan parasta! Sohvaa on hauska myös kontata hurjaa vauhtia edestakaisin. 

Vuoren valloituksen kruunaisi tietenkin hyppy vapaapudotuksella maan kamaralle. Äidiltä puuttuu seikkailijan sydän, kun ei anna hypätä valloituksen päätteeksi alas pää edellä...

Usein lausuttu sana tässä taloudessa onkin viime päivät ollut "peppu edellä".  Toivokaamme, että isommilta kuhmuilta vältytään ennen tämän villityksen loppumista. Pyrimme kyllä varmistamaan kiipeilijän suoritusta, mutta ihan joka sekunti vieressä ei pysty seisomaan. Ja toisaalta oppiiko lapsi itse varomaan vaaratilanteita, jos äiti tai isi jatkuvasti seisoo vieressä? Mikä on teidän perheen tämän hetken villitys ja miten teillä ehkäistään kuhmuloita?