Krakkautta ja muistus arvonnasta

Täällä on todella kylmä ja tuulee niin, että tukka lähtee päästä. Positiivista tässä on se, että tämä mamma kaivoi kaapista untsikan. Tämä dorka hikoili takki päällä pariinkin otteeseen viime talvena, kun oli pakko saada laittaa päälle. Tämä on takkikrakkautta! Viimepäivinä useassa blogissa on ihasteltu Papu:n suloisia kuoseja. Kuvan rusettipipo on Papu:n ja tämä on nyt sitten sitä pipokrakkautta. 

Lähdetään koko perhe keskustaan lounaalle. Helpommalla pääsisi, kun jäisi kotiin. Muksis viihtyy syöttötuolissa sen hetken, että hotkaisee kinkkuviipaleet kitusiinsa. Totaalisen  erakoitumisen estämiseksi olen kuitenkin valmis uhmaamaan niin syöttötuolissa riekkuvaa tirriäistä, kuin nousevaa Antti-myrskyä! Ihanaa perjantaita kaikille ja tulispa lunta!

ps. Muistutuksena mussukat, tossuarvontaan ehtii osallistua vielä tänään!

Iso haaste

Aloitin tämän blogin kesällä ilman sen suurempaa tausta-ajatusta. Ajattelin, että olisi hauska puuhailla jotain omaa juttua nyt, kun olen kotona. Kuten monessa asiassa tässäkin kävi niin, nälkä kasvoi syödessä. Halu kirjoittaa paremmin, ottaa parempia kuvia ja luoda jotain kiinnostavaa kasvoi.

Jokin aika sitten sain ihan käsittämättömän hienon tilaisuuden. Nimittäin tilaisuuden liittyä pian aukeavaan Kideblogiportaaliin. Portaalista löytyy valikoima upeita ja erilaisia blogeja, joiden yhdistävänä tekijänä on se, että kaikkien kirjoittaja on äiti. Minulle tämä on suuri haaste, olenhan todellinen untuvikko näiden bloggaajien rinnalla. Myönnän, että teinkin pitkään pohdintaa, onko minusta tähän. Tällaista tilaisuutta ei kuitenkaan kohdalle osu todennäköisesti enää koskaan, joten en voinut jättää tätä isoa haastetta vastaanottamatta.

Blogini siirtyy siis tammikuun alussa Kideblogiportaaliin ja suuria muutoksia tämä ei tule blogiini tuomaan. Toki blogini on noin muutenkin niin "vauva", että kehitystä ja muovautumista tulee tapahtumaan. Kideblogit löytyy jo Facebookista. Käy kurkkimassa, minä olen itse todella innoissani! Ja vink vink. Kaikkien julkaisupäivän mennessä Facebookissa tykänneiden kesken arvotaan yhteistyökumppaneiden tuoteyllätyksiä!

ps. Muistathan osallistua huomisen aikana tossuarvontaan!

Ja nyt askarrellaan, eiku....

Muksiksen 1-vuotissyntymäpäivä lähestyy ja tiedossa on tietenkin juhlat. Rakastan juhlia ja niiden järjestämistä. Aikaisemmat järjestelyt ovat olleet pääosin aikusten juhlia, joissa suurinta roolia ei ole näytellyt koristelu. Lasten juhlissa parasta on ihanat lapselliset koristeet. Blogit ovat pullollaan toinen toistaan upeampia askarteluideointisessioiden tuloksia, joissa näkyy luovuus, kekseliäisyys ja näppärät askartelijan kätöset. Eikös tämä ole melkeimpä kunnon äitibloggarin velvollisuus? Oli tai ei tämä bloggari joutuu myöntämään, että tämän äidin kätösillä ei edellä kuvattuja askartelusessioita pidetä. Täytyyhän Muksiksen(äidin) kuitenkin synttärinsä saada, joten jotain oli keksittävä.

Teema tipahti syliini, kuin itsestään. Täydellinen mekkopakkomielle oli valmis, kun näin kuvan Bang Bang Copenhagen Arlequin-mekosta. Kuumeisen googlettelun tulos oli, että ei ole, loppuunmyyty ihan kaikkialta. Toivuttuani pettymyksestä, ehdin jo hädissäni hankkimaan toisen Bang Bangin mekon, kun eräällä Facebook-kirppiksellä tuli myyntiin THE mekko. Eli kyllä, sirkus on tullut kaupunkiin!

Teema on valittu, sitten ne koristeet? Tässä vaiheessa köyhän ideoijan pelastus on Pinterest. Hakusana "circus theme"tuottaa tulosta. Minun silmääni miellyttää vintage henkinen kattaus. Tarkemmalla tutkimuksella paljastuu, että valtaosa näistä ihanuuksista on ensimmäisessä kappaleessa mainittujen martastewartien luomuksia. Törmäsinpä muuten itse Marthankin artikkeliin sirkusjuhlien järjestelemisestä. Jopa minäkin ymmärrän kaikessa tässä luovuuden köyhyydessänikin, että koristeet ovat nyt kaiken a ja o, mutta huolimatta ohjetulvasta, askarteleminen ei nyt tule kysymykseen.

Sitten vaan kaupoille! Kaikki Pinterestin upeat juhlakuvat ovat luoneet alitajuntaani tietynlaisen kuvan kattauksesta ja suurin osa myynnissä olevista koristeista ei sopinut tähän kuvaan. Erittäin sitkeän googlesession tuoloksena löytyi Jelly and Blancmange, jonka valikoimat olivat juuri oikeat. Jippii, kattaus on valmis ja siitä tulee hieno! En taida kuitenkaan paljastaa, mitä tilasin.

Ennen kuin päästään juhlimaan, pitäisi vielä päättää tarjoilut. Voi kääk! Tarjoilut haluaisin tehdä itse. Leipominen ei myöskään ole suurin vahvuuteni, mutta en ole täysin toivoton. Tämän hetkinen menu näyttää jotakuinkin tältä:

Täytekakku

Cookie pops 

Irtokarkkeja

Tikkareita

Popcorn

Sipsiä

Voileipäkakku tai hot dogs

Miltä kuulostaa? Tässä menussa on se hyvä puoli, että varsinaista leipomista on melko vähän. Loppu on sitten enemmän tarjolle laittamista. Emännöidessäni juhlia pyrin aina siihen, että tarjottavat olisi mahdollisimman helposti esillepantavia ja että pöytä voi juhlien kuluessa vaan nopeasti täydetään ilman koristelemista tai lämmitämistä. Näin jää enemmän aikaa seurustella ihanien vieraiden kanssa.

Suolaisista tarjottavista hodarit sopisivat paremmin teemaan, mutta kylmänä tarjoiltava suolainen olisi järkevämpi valinta. Voileipäkakku on niin hyvää, mutta alkaako se olla aika kasari? Tuo suolainen tarjottava vielä vähän mietityttää. Tässähän lapsellinen äiti jo ihan innostuu, miten jaksaisi vielä kuukauden odottaa! Miten te olette toteuttaneet teemajuhlia ja mikä on sinun bravuuri tarjottava?

Mount Sohvan valloitus

Meillä asuu pieni (uhka)rohkea kiipeilijä. Kiipeilijä kiipeilisi erityisen mielellään syöttötuolissa ja olohuoneen pöydällä. Pienen kiipeilijän tuore valloitus on suuri valkoinen Mount Sohva. Mount Sohva on hankala. Sinne pääsee kiipeämään vain yhdestä kohdasta ja huipun saavuttaminen vaatii äärimmilleen hiottua tekniikkaa ja suurta keskittymistä.

Kiipeämisurakka on tiukkaa ponnistelua, ähellystä ja pienten jalkojen tarkkaa asettelua juuri oikeaan kohtaan vuoren seinämää. Suoritusta säestää pälätys, joka taukoaa vain kaikkein haastavimpien etappien kohdalla.

"Huh, tehtävä suoritettu.... kappas, pupu sinäkin olet kiivennyt tänne!"

Perillä on niin hauskaa! Kikatus ja kiljahtelu ei ota loppuakseen. Pehmeät tyynyt houkuttelevat riehumaan. Heittäytyminen selälleen ja välillä vatsalleen on ihan parasta! Sohvaa on hauska myös kontata hurjaa vauhtia edestakaisin. 

Vuoren valloituksen kruunaisi tietenkin hyppy vapaapudotuksella maan kamaralle. Äidiltä puuttuu seikkailijan sydän, kun ei anna hypätä valloituksen päätteeksi alas pää edellä...

Usein lausuttu sana tässä taloudessa onkin viime päivät ollut "peppu edellä".  Toivokaamme, että isommilta kuhmuilta vältytään ennen tämän villityksen loppumista. Pyrimme kyllä varmistamaan kiipeilijän suoritusta, mutta ihan joka sekunti vieressä ei pysty seisomaan. Ja toisaalta oppiiko lapsi itse varomaan vaaratilanteita, jos äiti tai isi jatkuvasti seisoo vieressä? Mikä on teidän perheen tämän hetken villitys ja miten teillä ehkäistään kuhmuloita?

Aurinkoinen arvonta

Aurinko pilkistelee pilvenhattaroiden lomasta ja taivas on sininen! En muista milloin viimeksi olisi aurinkoa näkynyt. Ihanaa ihanaa!

Aurinkoisen ilman kunniaksi päätin järjestää tämän blogin ensimmäisen arvonnan. Isi Isinen on paikallisen lastentarvikeliikkeen epävirallinen kanta-asiakas ja saimme viimeksi liikkeen omistajalta Starchildin suloiset nahkapohjatossut kaupan päälliseksi. Meidän tossupaljoudesta johtuen haluan arpoa nämä söpöliinit yhdelle lukijalleni.

Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä kommentin alle perjantaihin 30.11.2012 mennessä. Kerro kommentissasi, mikä postaus on sinun mielestäsi kiinnostavin. Jos haluat perustella valintasi olen siitä hyvin iloinen.

Starchild nahkatossut - polka dot valkoinen koko 6-12 kk

Aurinkoista sunnuntaita!

Ode to onesie - Mini Rodini meets Popupshop

Muksiksen vaatemaku on luonnollisesti vielä tässä vaiheessa melko kehittymätön. Äidin lastenvaatemaku sen sijaan on hyvää vauhtia kehittymässä. Taakse jäänyttä elämää ovat pikkusievät vaaleanpunaiset asukokonaisuudet. Tilalle ovat tulleet hauskat ja lapsekkaat vaatteet. Rakastan vaatteita, joisaa on joku juttu. Hassu printti tai vaateen malli. Tärkein vaatimus on kuitenkin luonnollisesti käytännöllisyys. Lapsen täytyy pystyä liikkumaan, tuntemaan olonsa mukavaksi ja pitää lapsi lämpimänä.Vaate ei myöskään saa lörpähtää tai venähtää muodottomaksi ensimmäisessä käytössä.

Meidän lempimerkit ovat alkaneet valikoitua kokemuksen kautta. Mini Rodini ja Popupshop ovat ainakin tähän mennessä täyttäneet edellä mainitut vaatimukset. Kummaltakin merkiltä löytyy myös useitakin malleja ja kuoseja meidän yhdestä suosikkivaatteesta, joka on onesie eli jumppis eli haalari.

Ensi alkuu ihastuin vaatteen ulkonäköön. Vaatteen käytännöllisyys vähän mietitytti ja niinpä ensimmäinen hankinta oli käytetty, mutta hyväkuntoinen Mini Rodinin perushaalari. Haalari ylitti odotukset niin söpöydessään, kuin käytännöllisyydessään. Ei vilku napa kovemmassakaan menossa! Keväällä ja syksyllä meillä käytettiin haalaria niin vaunuissa, kuin kauppareissuillakin. Tuli meille siis jäädäkseen.

Kuvien haalareista Mini Rodinit eli pinkki ja raidallinen ovat jo löytäneet uudet kodit ja Popupshopin baggyhaalari odottelee ensi kevättä. Meidän tämän hetkinen haalari on Mini Rodinin musta frillahaalari, josta lupaan kuvan mahdollisimman pian (jos se aurinko nyt ikinä enää näyttäytyy). Se on minun lemppari!

 Oletteko sinä jo haalareihin hurahtanut? Rentouttavaa lauantaita!

Paska mutsi

Tänään ei pitänyt tulla postausta. Tarkoitus oli kuvata söpöjä juttuja tulevaan synttäripostaukseen. Tuleepa sittenkin...

Meillä on tosiaan lopetettu yösyötöt kokonaan jokunen viikko sitten. Kaiken kaikkiaan tämä kävi todella kivuttomasti. Ensimmäinen yö oli vaikein, Muksis itki pulloa monta tuntia. Onneksi ensimmäisen vuoron otti Isi Isinen, nimittäin minä olisin varmaan taipunut.

Ensimmäisen yön jälkeen yöt ovat sujuneet tosi hyvin. Muksis on kyllä öisin herännyt kerran tai kaksi, mutta nukahtanut jotakuinkin heti uudestaan. Poikkeuksena viime yö. Muksis heräsi ja uni ei tullut millään. Sängyssä pyörimistä kesti pari tuntia. Tämä oli pohjustus, nyt seuraa se paskamutsi osuus.

Isi Isinen nousi aamulla Muksiksen herättyä. Hän pyysi että pidän Muksiksen vielä hetken, kun hän käy vessassa. Totta kai pidän vastasin ja otin Muksiksen kainaloon. Seuraavassa hetkessä kuuluu mätkähdys, johon havahdun. Olen siis nukahtanut ja Muksis on tippunut sängystä. Pelästynyt Isi Isinen juoksee huoneen ovelle karjuen erilaisia kirosanoja. Lapsi on ihan kunnossa, ei edes mustelmaa. Huh!!! Äiti ei ole kunnossa. Ei oikeat äidit nukahda ja anna lapsen tippua sängystä!

Että sellainen aamu... Tässä nyt keräilen itseäni väsyneenä ja mieli maassa. Auttaisko pannullinen kahvia ja suklaa?? Nyt on hyvä tilaisuus jakaa oma paskamutsi-hetki.

Että tällainen aamu tänään, toivottavasti siellä oli parempi aloitus päivälle!

Tervetuloa ihanaiset!

Pieni blogini on löytänyt paljon uusia lukijoita, se on ihanaa! Kuten varmasti huomaatte blogini on vasta alkutaipaleella ja hakee vielä omaa identiteettiään ja tematiikkaansa. Minun elämäni keskipiste on tällä hetkellä meidän pieni perheemme ja erityisesti pian vuoden täyttävä tyttäreni Muksis. Onkin luontevaa, että blogini aihepiiri on lapsiperheen arkeen liittyvää. Ja haluankin kirjoittaa ihan siitä oikeasta arjesta, mukaan lukien polvissa roikkuvista silmäpusseista ja kotona vallitsevasta kaaoksesta. Arjen kauniista hetkistä, oivalluksista äitinä ja ihmisenä ja unelmista. Tervetuloa kaikki ja olen superiloinen jos jätät minulle tervehdyksen tai vaikkapa palautteen :)

Minä, Muksis ja hotellihuoneessa vallitseva sekamelska

Lapsuuteni joulu

Lapsuuteni joulut vietettiin mummolassa. Keltaisessa puutalossa keskellä valtavia nietoksia. Talossa, jonka ukkini oli tehnyt omin käsin. Vanha puutalo oli täynnä ihmisiä ja täynnä lämpöä. Ukki istui talon keskellä sijaitsevan suuren takan äärellä ja poltti punaista norttia.  Isomummo ja mummo hääräsivät keittiössä essut päällä. Talon lakakut puulattiat narisivat nauravien ja juoksevien lasten jalkojen alla. Aaton aamuna tunnelma tiivistyi joulukuusen koristelemiseen. Koristeet olivat vanhoja ja hauraita, osa jo äitini lapsuudesta. Päivä tuntui loputtoman pitkältä, koska se joulupukki oikein tulisi? Koskaan se ei tullut ennen päivällistä. Viikkoja valmisteltua jouluateriaa syötiin pitkään ja hartaasti. Pöytä notkui isomummon reseptillä tehtyjä karjalaisia herkkuja. 

Illan hämärtyessä loisti paperinen joulutähti aina samassa ikkunassa kirkkaana. Mummo sytytti kynttilöitä muihin ikkunoihin. Vihdoin! Oli aika kokoontua olohuoneeseen. Mummon johdolla laulettiin kaikki joululaulut, jotka muistuivat mieleen. Järjestys oli aina sama. Ensin hengelliset ja haikeat, sitten vasta leikkisät ja iloiset. Joululaulanta huipentui tietenkin joulupukki-kappaleeseen, minkä loppupuolella kuului ovelta koputus. Koputus sai aikaan lasten kiljahtelua ja kikatusta. Ukki, eno ja isä kantoivat ulko-ovelta valtavan määrän lahjoja sisälle. Pukki oli yleensä jo ehtinyt toisaalle. Kauniit paketit jaettiin juhlavasti yksitellen. Mitä ihmettä paketeista mahtaa paljastua? Loppuilta vietettiin lahjoja ihmetellessä, niillä leikkien. Pyhien jälkeen serkukset lähtivät koteihinsa ja keltainen puutalo jäi odottamaan seuraavia pyhiä. 

Viimeinen lapsuuteni joulu vietettiin vuonna 2001. Seuraavana kesänä mummo nukkui pois. Silloin minulta kuoli myös joulu. Seuraava joulu vietettiin pääkaupunkiseudulla, eikä joulu enää koskaan palannut keltaiseen puutaloon. 

Lapsuuteni joulut ovat lapsuusmuistoistani voimakkaimpia ja taianomaisimpia. Olen todella kiitollinen, että olen saanut viettää lukuisia onnellisia jouluja rakkaiden sukulaisteni ympäröimänä. Nyt äitinä ymmärrän, kuinka suuri lahja se on ollut. Nyt odotan joulua ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Mieleni on vieläkin vähän haikea, keltaisessa talossa on nyt jonkun toisen pienen perheen joulu. Huomaan kaupassa hipelöiväni jouluvaloja ja pohtivani mistä löytäisin meille sen juuri oikeanlaisen paperitähden ikkunaan. Sen, joka koristaisi sitä samaa ikkunaa vielä, kun minä olen mummo. Suunnittelen joulukalenteria, joka kestäisi vuodesta toiseen. Sitä ihanaa, jonka esille ottaminen oli varma merkki siitä, että joulu lähtyi. Sen juhlallinen seinälle ripustaminen aloitti joulun odotuksen. Haluan elvyttää mummolan jouluperinteet ja myös luoda uusia, meidän jouluperinteitä.

Haluan takaisin sen lämmön, kiireettömyyden ja  rakkauden, jotka värittävät muistojani. Haluan kutkuttavan tunteen vatsanpohjassa, kun aattona herään. Lapsuuteni joulu ei ole materiaa, sitä ei voi ostaa eikä käsin koskettaa. Se on tunne täydellisestä turvallisuudesta ja välittämisestä. Se on joulun taika. Ja sen taian haluan antaa esikoiselleni, pienelle Muksikselle. Voiko lapselle tärkeämpää lahjaa antaa?

Kroppa takaisin kiitos! - Follow up-

Muistatteko, kun joitakin kuukausia sitten ilmoitin ottavani kroppani takaisin. Lupasin raportoida miten projekti sujuu. Rauhallisella tahdilla, nyt olisi ihanteellisessa tahdissa lähtenyt noin neljä kiloa. Eli kokonainen vaatekoko, vau! Kuulostaa hyvältä vai mitä?

Noh, häpeäkseni joudun tunnustamaan, että tilanne on aivan sama, kuin tuota uhmakasta postausta kirjoittaessa. Projekti lähti liikkeelle erittäin hyvin. Sain elvytettyä jumpalla käymistä ja jopa aloiteltua juoksemisharrastusta. Ruokavalio parani hieman, mutta ei merkittävästi. Suunta oli kuitenkin oikein hyvä. Sitten tapahtui jotain. Tai itseasiassa tapahtui kaksi asiaa. Ensinnäkin imetys vähentyi merkittävästi ja loppuikin noin kuukausi sitten kokonaan. Toiseksi tuli syksy. Ensimmäinen tekijä romahdutti aineenvaihduntani ja toinen tekijä lopetti hyvin alkaneen maratoonarin urani. Edellä mainittujen päälle tai/ja mainituista syistä iski minuun myös aivan uskomaton väsymys. Yöt olivat edelleen rikkonaisia, tissistä siirryttiin pulloon ja hampaitakin oli tulossa, pimeys, harmaus, sade, seliseliseli...

Yöt ovat meillä parantuneet merkittävästi. Me nimittäin lopetettiin yösyötöt kokonanaan (niin iso jippiii-huuto) ja pahin väsymys alkaa olla selätetty. Viikko sitten päätin ihan oikeasti, että nyt on tultava muutos. Olo omassa nahassa alkoi olemaan niin inhottava, että se alkoi vaikuttaa jo päivittäiseen mielialaan. Ystäväni on personal trainer ja hänen laatimallaan ruokavaliolla olen nyt ollut viikon. Ruokavalio on vähähiilihydraattinen, mutta ei ole karppausta. Sen teho perustuu alhaiseen kalorimäärään ja tuloksia pitäisi tulla nopeasti. Luonteenlaatuni vaatii nopeita tuloksia, muuten into lopahtaa. Nyt viikon jälkeen vaaka näytti yhden kilon vähemmän.

Aion vakaasti jatkaa tällä ruokavaliolla vielä seuravat neljä viikkoa ja tarkoitus olisi myös lisätä liikuntaa. Meillä on miehen työpaikn pikkujoulut joulukuun alkupuolella ja vakaa aikomukseni on, että tässä blogissa nähdään silloin uudemman kerran tämä asu, mutta minun päällä. Olkoon jo viikon kaapissa avaamattomana lojunut triplasuklaakeksipaketti tästä todisteena!

Toivottavaa minulle tsemppiä ja kovasti tsemppiä myös sinulle, jos painiskelet paremman olotilan ja terveellisemmän elämän aloittamisen kanssa!

Kaksi ylintä kuvaa lainattu Mr. Google. 

Vain yksi yö, sittenkin Prahassa?

Romanttisen yllätysmatkan suunnittelu jatkuu.  Niin hyvältä, kun Riika vaikuttaa, jatkoin kuitenkin lyhyen lentomatkan päässä sijaitsevien kohteiden kartoittamista. Isi Isinen on käynyt Riikassa ja olisi mukavampi löytää kaupunki, jossa me emme olisi kumpikaan käyneet. Kohde, jonka voisimme kokea yhdessä ensimmäistä kertaa.

Vaihtoehdoksi nousi Praha. Prahaa on kuvailtu yhdeksi Euroopan kauneimmaksi kaupungiksi ja vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla. Ei kuulosta huonolta ollenkaan! Lentoaika Prahaan on noin kaksi tuntia ja myös Prahaan löytyy edullisia lentoja.

Hotellivalikoima on valtava. Nämä neljä hotellia valikoituivat vaihtoehdoiksi. Tarkastin myös näiden hotellien arvostelut Tripadvisorista. Aria Hotel oli Prahan luksushotellien arvioissa 4. sijalla, Alchemist Recidence Novostico 1. sijalla ja Golden Well Hotel 3. sijalla.  Kaikki hotellit sijaitsevat vanhassa kaupungissa, mikä on matkan keston takia ehdoton vaatimus. En halua tuhlata minuuttiakaan siirtymisiin tällä reissulla ja ihanteellista olisi, että hotellistame olisi kävelymatka kaikkialle, missä haluamme käydä.

Aria Hotel (Tripadvisorin 4. )

Old Town Square Hotel

Alchemist Recidense Novosticova (Tripadvisorin 1.)

Golden Well Hotel

Olen oman valintani näistä hotelleista tehnyt ja täysin myyty! Ja nyt kun vielä osaisin valita kaupunkien välillä. Voi valinnan vaikeus! Riika tuntui niin täydelliseltä valinnalta ja olisihan se lyhyemmän lennon päässä. Lisäksi Riika on huomattavasti Prahaa pienempi, mikä on minusta etu näin lyhyellä piipahduksella. Pieni kaupunki on helpompi hahmottaa ja "ottaa haltuun", kuin isompi. Jostain syystä Praha vaan houkuttelee enemmän. Onneksi päätöstä ei tarvitse ihan vielä tehdä, miettimisaikaa on vielä. Ottaisin kiitollisena vastaan teidän mielipiteitä ja tietysti myös vinkkejä hyvistä ravintoloista ja näkemisen arvoisista paikoista molemmissa kaupungeissa!

Toivottelen kaikille täältä matkakuumeisista tunnelmista mitä ihaninta viikonloppua!

Kuvat lainattu hotellien kotisivuilta.

Pienen hurjapään tossutesti

Meidän vauva kävelee ja juoksee... Muksis otti ensimmäisen askeleensa ilman tukea 10 kuukauden iässä. Nyt reilun 11 kuukauden iässä vauhti on kova. Kävely sujuu jo tosi hyvin ja kun oikein innostuu, niin juoksuksihan se menee. Kuhmuilta ja kyyneliltä ei voi välttyä, mutta hyvät jarrut jaloissa kyllä vähentävät muksahduksia. Meillä on myös kylmät lattiat, joten pikkuiset varpaat tarvitsevat myös lämmikettä talven tehdessä tuloaan. Havahduin huomaamaan, että meille on kertynyt aikamoinen kasa jarruttavia jalkatuotteita. Laitetaanpa tossukasa pienen hurjapään jarrutestiin!

Ensimmäisenä testataan perinteiset liukuestesukat eli jarrusukat. Meidän jarrusukat on ostettu Prismasta ja Halpahallin alelaarista. Kunhan sukka on oikean kokoinen on pito ollut ihan hyvä. Parhaan mallisia ovat ollet ihan tavalliset napakat nilkkasukat. Erehdyin ostamaan yhdet suloiset polvisukat. Eivät oikein toimineet. Ne valahtivat nilkkoihin ja pian pois jalasta ihan kokonaan. Jarrusukan pohjan pitoon vaikuttaa mielestäni "jarrun" koko ja muoto, mikä on melko luonnollistakin. Meillä on toiminut parhaiten pohja, joissa yksittäinen jarrupala (heheh) on mielummin vähän isompi, kuin perinteinen nuppineulan pään kokoinen piste. Miinuksena jarrupalojen tehon heikentyminen pesussa. Edullinen hinta toki kompensoi tätä miinusta.

Nahkapohjasukat eli kotoisasti kerhotossut löytyvät varmaankin 98 % lapsiperheistä. Tossukat pysyvät ihan hyvin jalassa, mutta Muksiksen kapea jalka muljuu pohjassa niin, että lapsi askeltaa välillä sauman päälle. Mies katseli Muksiksen menoa ja tokaisi "ota nuo pois, lapsellehan tulee lättäjalka". Tiedä tuosta... Mutta pohjan pito on ihan hyvä ja lämpöiset ja ihan söpöt ovat. En jostain syystä ihan kamalasti pidä tuosta yläsaumasta. Se minun silmissä miinukseksi.

Collégien on tossututtavuus Ranskan maalta. Nämä ovat niiiiiiin suloisia ja kuoseja on lukemattomia. Tossun pohja on pehmeä ja ilmava ja tuntuu pitävältä. Pohjan materiaalina on kumi ja näillä voi juoksennella kesäkeleillä myös ulkona. Testausta haittasi valitettavasti se, että tossut ovat vielä hiukan liian isot testivintiölle, joten nämä muljuivat ihan joka suuntaan. Jämäkkä, joskin erittäin taipuisa pohja tuntui hiukan kummastuttavan Muksista. Lopputulos on näkyvillä alimmassa kuvassa. Ulkonäöstä iso plussa!

Tämän erittäin tieteellisen testin tulos oli, että perinteinen jarrusukka toimi näin pienellä parhaiten. Vaikka pohjan pito tossuissa oli parempi, oli kävely luontevimman näköistä ja sukka tuntui haittaavan taapertajaa kaikista vähiten. Ennustan, että muutaman kuukauden kuluttua nuo collagenit kiilaavat sukkien rinnalle, kunhan kävely vielä vähän kehittyy ja jalka kasvaa. Ja joo, myönnän, koska nuo veivät söpöydellään sydämeni! Miten teillä jarrutellaan?

Isänpäivä Raumalla

Viikonloppuna oli meidän perheen ensimmäinen isänpäivä. Mietin ja pohdin, mitä hankkia lahjaksi miehelle, jolla on kräsää ja rompetta kaapit pullollaan. Yksi asia, mitä hänellä on rajoitetusti, on perheaika. Niinpä päätin, että lähdemme viettämään isänpäivää lauantaina Raumalle kolmistaan. Isi Isinen valitsi Muksikselle vaatteet. Vaatteista muuten huomaan ajan kulumisen todella konkreettisesti. Paita ja neuletakki ovat vilahtaneet täällä aikaisemminkin ja ovat nyt sopivat.

Sää oli pilvinen ja todella kylmä. Ihan ensiksi me suunnattiin lounaalle. Ystävämme suosituksesta menimme Pizzeria Rivieraan ja ei turhaan! Liioittelematta paras pizza todella pitkään aikaan ja todella ystävällinen palvelu ja kotoisa fiilis.

Lounaan jälkeen kuljeskeltiin pitkin vanhaa kaupunkia. Siellä on tosi kaunista! Ja ihania pieniä putiikkeja. Harmittavasti liikkeisiin on hankala päästä rattailla ja ne ovat pieniä, joten tällä kertaa lähinnä piipahdettiin vuoron perään kiinnostavissa liikkeissä. Mainitsemisen arvoisia mielestäni ainakin Store, joka myy laatumerkkejä naisille ja miehille sekä upea Busstop Clothing, mistä löytyy lapsille muun muassa Mini Rodinia, Bobo Chosea ja Aarrekidiä ja aikuisille Minna Parikkaa ja aivan upeita sisustustavaroita (ja paljon paljon muuta). Harmillisesti täsä vaiheessa Isi Isisen sormet olivat kohmeessa, enkä raaskinut isänpäivänä jäädä liikkeeseen pitkäksi aikaa ihastelemaan. Tänne on päästävä uudestaan, ehkä jouluostoksille?

Päiväretken lopuksi oli saatava kahvia ja kakkua. Kuulemma Rauman the kahvila on Café Sali ja tämäkään vinkki ei pettänyt. Hurmaava tunnelma ja hyvää kahvia ja kakkua.

Päivä oli ihana ja poistuminen kotiympyröistä ja tutuilta kulmilta teki todella hyvää. Ja kiitos Isi Isinen kun olet maailman suloisin ja ihanin isi!