Mitä tonttu toikaan?

Meillä kävi yöllä tonttu. Kynttilän valossa se hiljaa hipsi sisälle ja ripusti seinälle maailman kauneimman joulusukan. Tonttu jemmasi kaappiin toisenkin, ihan vaan varmuuden vuoksi....

Vuosi sitten tonttu toi meille tämän pienen nyytin, joka aamulla avasi ensimmäisen joulukalenterin luukun. Meidän joulukalenteri toimii siten, että tonttu tuo sukan sisälle joka yö vihjeen, sen päivän ylltätyksen sijainnista. Tänä vuonna teimme tästä mukaelman, jossa tonttu on jättänyt äidille jääkaappiin kinkkua, josta äiti asettaa pienen palan sukan varrelle. Tämä ei ehkä yllä lapsuuden herkkiin ja romanttisiin muistoihin, mutta kinkku on todella kova sana juuri nyt. 

Juhlapäivän kunniaksi Muksiksen puhelin pirisi taukoamatta ja samoin vauhtia riitäisi loputtomiin. Muksis ei olisi  hetkeäkään paikoillaan. Päivä on ollut suloinen ja ihana, mutta yhtä aikaa haikea. Miten voi olla, että jo vuosi on kulunut siitä, kun pieni tyttäremme syntyi? Tällä kellon lyömällä vuosi sitten meidän suihkusta loppui lämmin vesi. Kirosin ja palasin kaurapussin pariin (suosittelen muuten lämpimästi). Tunti tästä koputettiin synnärin ovella, minä kaksinkerroin. Isi Isinen ehti syödä kebabin, itse nautiskelin ilokaasua. Ja juuri ennen vuorokauden vaihtumista katsoin ensimmäisen kerran maailman suloisinta näkyä, tytärtäni. Puhumattakaan Isi Isisen ilmeestä hänen erittäin kalpeilla kasvoillaan kapaloitu tytär sylissään. Voi rakkaus! 

 Oi voi, ihania muistoja! Hyvää syntämäpäivää rakas Muksis ja ihanaa joulukuuta kaikille!